Sikaripunkki (DEMODIKOOSI)

sikaripunkki

Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni ulkoloinen, joka elää koiran ihon karvatupessa. Leviäminen tapahtuu vain emolta pennulle ensimmäisten elinvuorokausien aikana, myöhemmin tauti ei tartu. Pieniä määriä sikaripunkkia voi esiintyä myös terveellä oireettomalla koiralla. Sikaripunkki aiheuttaa iho-oireita, joita ovat karvanlähtö, punoitus, hilseily, ihon tummuminen, tulehtuminen jne. Sairaus voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin:

1. Paikallinen demodikoosi

Paikalliset pienet ihomuutokset yleensä pään alueella tai raajoissa. Esiintyy tavallisesti alle vuoden ikäisillä koirilla, ja useimmiten paranee itsestään 1-2 kuukaudessa. Noin 10 %:ssa tauti etenee ja leviää yleistyneeksi demodikoosiksi. Sikaripunkkia voi esiintyä myös paikallisesti korvatulehduksen aiheuttajana.

sikaripunkki32. Yleistynyt demodikoosi

Pentuiän paikallinen demodikoosi voi levitä yleistyneeksi, jolloin esiintyy laajalle levinneitä ihottuma-alueita (hilseilyä, punoitusta, rupia, näppylöitä) ja yleisoireita (väsymys, kuumeilu, ruokahaluttomuus, imusolmukkeiden suurentuminen). Yleistyneenä demodikoosina pidetään tautia, jossa on viisi tai useampia paikallisia ihomuutoksia, tai koko yksittäisen ruumiinalueen (kuten pään) iho on muuttunut, tai ihottumamuutoksia on useammassa kuin yhdessä jalassa. Miksi joillekin yksilöille kehittyy yleistynyt sairaus, ei täysin tiedetä. Altistavina tekijöinä pidetään sisäloisia, kiima-aikoja, hormonaalisia sairauksia, glukokortikoidilääkityksiä ja kemoterapiaa. Lisäksi tietyt koirarodut ovat selvästi muita alttiimpia: afgaaninvinttikoira, beagle, bostoninterrieri, bokseri, chihuahua, chow chow, cockerspanieli, collie, dalmatiankoira, mäyräkoira, dobermanni, englanninbulldoggi, saksanpaimenkoira, pointteri, mopsi, sharpei, valkoinen länsiylämaanterrieri ja staffordshirenbullterrieri. Sairaita yksilöitä ei pidä käyttää jalostukseen.

3. Pododemodikoosi

Sikaripunkkia esiintyy paikallisesti tassuissa. Tassut turpoavat, punoittavat, tulehtuvat ja tulevat aroiksi. Tässä muodossa on huono hoitovaste.

Diagnoosi:

Sikaripunkki löytyy yleensä helposti iholta otetuista raapenäytteistä. Jos ihomuutokset ovat voimakkaat, erityisesti tassuissa, voidaan lisäksi tutkia sikaripunkkeja2ihokoepalat.

Hyvin monet ihosairaudet näyttävät päällepäin samanlaisilta. Jos sikaripunkkeja ei raapenäytteessä löydy, etsitään muita mahdollisia syitä ihomuutoksien aiheuttajiksi. Usein ihossa on lisäksi sekundaarisia bakteeritulehduksia.

Hoito:

1. Paikallinen demodikoosi

Ei välttämättä vaadi hoitoa. Huolehditaan koiran yleiskunnosta (matolääkitys, vitamiinikuuri). Paikallisesti voi käyttää desinfektioaineita tai antibioottisalvoja. Kortisonia vältettävä! Kontrollikäynnit 2-3 viikon välein, jolloin seurataan paraneeko vai eteneekö sairaus.

2.Yleistynyt ja pododemodikoosi

Spontaania paranemista ei ole koskaan raportoitu, ja vain hyvin harvoin koira paranee täysin. Hoito on usein kuukausia kestävää, ja vaatii kontrollikäyntejä 3-4 viikon välein, jolloin tutkitaan ihon raapenäytteet. Hoitoa jatketaan, kunnes on todettu 2 perättäisessä tutkimuksessa negatiiviset raapenäytteet. Senkin jälkeen raapenäytteitä tutkitaan 3 kuukauden välein vähintään vuoden ajan. Voi myös käydä niin, että hoidolla oireet lievittyvät, mutta uusivat pian hoidon lopettamisen jälkeen. Stressi, kuten nartun kiima, voi laukaista sairauden. Siksi suositellaan eläimen sterilointia. Tulehtunut iho vaatii lisäksi antibioottihoidon, joka myös kestää useita viikkoja. Kaikkia kortisonivalmisteita on vältettävä. Aikuisiällä puhjenneen demodikoosin taustasyy tai sairaus on selvitettävä. Sikaripunkin hoitoon voidaan käyttää ulkoista pesuainetta,paikallisvaleluliuosta tai suun kautta käytettävää lääkitystä:

sikaripunkki1A)

Amitraz-pesuaine, kauppanimeltään Ectodex. Keskipitkä- ja pitkäkarvaisten koirien turkki ajellaan ja koira pestään benzoyyliperoksidishampoolla ennen amitraz käsittelyä. Pesun jälkeen voidaan käyttää hoitoainetta ihon kuivumisen estämiseksi. Amitraz pesuaineesta valmistetaan laimennettu käyttöliuos erikseen jokaista pesukertaa varten. Koko koira käsitellään liuoksella (käytetään esim. pesusientä), varotaan aineen joutumista silmiin, korviin ja suuhun. Annetaan koiran kuivua, ainetta ei saa huuhdella pois. Hiustenkuivaajaa voi käyttää. Käsittelyjen välissä koira ei saa kastua. Omat kädet suojataan hanskoilla. Käsittelyt toistetaan viikon välein, kunnes kahdessa perättäisessä raapenäytteessä ei todeta sikaripunkkeja. Sivuvaikutuksena voi tulla väsymystä, oksentelua tai ruokahaluttomuutta. Ainetta ei saa käyttää Chihuahualle tai kissoille.

B)

Milbemycin: Lääkitys tabletteina päivittäin suun kautta vähintään kolmen kuukauden ajan. Lääkitys sopii kaikille koirille mukaan lukien collierotuiset, haittana on lääkkeen kalleus. Lääkitys tehoaa n 60 %:lle potilaista. Hoitoa jatketaan 1 kuukauden ajan negatiiviseksi todetun raapenäytteen jälkeen.

C)

Ivermectin: Ulkoloisten häätöön käytettävä injektioliuos ei tehoa sikaripunkkiin nahan alle pistettynä, mutta sen on todettu auttavan jopa 85 %:ssa demodikoositapauksista annettuna päivittäin suun kautta. Raapenäytteet tutkitaan kuukauden välein, ja hoitoa jatketaan vähintään 1,5 kk negatiivisen raapenäytetuloksen jälkeen. Lääkettä ei ole rekisteröity koiralle, ja lammaskoiraroduille (colliet, partacolliet, shetlanninlammaskoirat ja niiden risteytykset) lääkettä ei saa käyttää lainkaan keskushermostosivuvaikutusten vuoksi. Nuoret koirat ovat myös herkkiä lääkkeelle

D)

Ulkoisesti iholle käytettävä paikallisvaleluliuos, joka sisältää imidaklopridia ja moksidektiinia (kauppanimeltään Advocate ). Valmistajan ohjeen mukaan tehoaa Demodex canis loiseen annettuna kerta-annoksina 2-4 kertaa 4 viikon välein.Ainoa koiralle sikaripunkkitartunnan hoitoon rekisteröity lääke Suomessa.

Artikkelin kirjoittanut: eläinlääkäri Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka Oy, Turku