Koiran parvovirusinfektio

Koiran parvovirusta esiintyy kaikkialla. Virus on kestävä ympäristössä, eikä koiraa voi suojata mitenkään ympäristön altistukselta. Käytännössä siis kaikki koirat altistuvat virukselle jossain määrin. Uudempi viruskanta voi infektoida myös kissoja. Sekä koirat että kissat voidaan rokottaa virusta vastaan ja rokotteen antama suoja on hyvä. Parvovirusinfektio onkin lähes yksinomaan pentujen ja rokottamattomien eläinten sairaus. Silti aikuiset eläimet tarvitsevat tehosterokotuksia, sillä vaikka sairaus on aikuisella epätavallinen, se on henkeäuhkaava sairaus, jonka hoito on hyvin kallista.

Sairastumisherkkyyteen vaikuttavat pennun vastustuskyky eli immuniteetti (rokotussuoja), viruksen taudinaiheuttamiskyky eli virulenssi (se kuinka paljon viruspartikkeleita menee isäntäeläimeen) ja ympäristötekijät. Ympäristön stressi, kuten uuteen kotiin muuttaminen vähentää pennun vastustuskykyä, kuiva ympäristö vähentää viruspartikkeleita ympäristössä, jne. Mitä nuorempi pentu on, sitä vähemmän sillä on immuniteettia ja sitä herkempi se on parvotartunnalle.

Vastasyntyneellä pennulla ei olisi mitään mahdollisuuksia infektiotauteja vastaan ilman emän maidosta saatuja vasta-aineita. Näitä erittyy maitoon ensimmäisten kahden päivän aikana synnytyksestä. Ternimaidon vasta-aineet sisältävät kaikkia niitä vasta-aineita, joita emällä on omassa verenkierrossaan. Näin emä jakaa pennuille oman rokotuksissa saadun vasta-ainesuojansa.

Pentujen maidosta saama vasta-ainetaso vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon pentu imee eli saa ternimaitoa, sekä pentujen syntymäjärjestyksestä. Kaikilla saman pentueen pennuilla ei ole yhtä paljon vasta-aineita elimistössään. Tämä ternimaidosta saatu vasta-ainetaso puolittuu pennun elimistössä noin kymmenen päivän välein. Kun vasta-aineiden määrä on laskenut riittävän alas, ne eivät enää suojaa pentua tartunnalta. Pennun rokotussarja aloitetaan 8-12 viikon ikäisenä. Kuitenkin pennun elämässä on noin viikko, jolloin emältä saatu vasta-aine suoja ei ole riittävä, eikä rokotteesta saatu suoja ole vielä riittävän tehokas. Tänä ajanjaksona jopa kaikkein parhaiten hoidettu pentu on herkkä saamaan tartunnan.

Sen vuoksi suositellaan, että pentuja ei kuljeteta yleisillä alueilla ulkona ennen kuin koko rokotussarja on annettu aina 16 viikon ikään saakka.

Taudinkulku:

Parvovirusinfektiota voidaan epäillä taudin aiheuttajana kaikilla nuorilla koirilla, joilla on oireena oksentelua ja /tai ripulia. Tehohoidolla sairaalassa toipumisennuste on jopa 80 %.

Virus saadaan elimistöön suun kautta, kun pentu joko nuolee itseään tai syö maahan pudonnutta ruokaa. Viruksen itämisaika on 3-7 pv, eli tämän verran kestää tartunnan saamisesta ennen kuin pentu alkaa oireilla. Saavuttuaan elimistöön virus hakeutuu nielun imukudokseen, jossa se jakautuu voimakkaasti. Muutamassa päivässä virus on levinnyt verenkierron mukana kaikkialle elimistöön. Koska se hakeutuu nopeasti jakautuviin soluihin, luuydin ja suolen seinämän solut ovat niitä, jotka vaurioituvat.

Luuytimessä virus tuhoaa valkosoluja ja vaurioittaa elimistön omaa immuunisysteemiä. Parvovirustartunnalle on tyypillistä veren valkosolumäärän voimakas lasku.

Ruuansulatuskanavassa tapahtuvat suurimmat vauriot. Koska virus tuhoaa suolinukan nopeasti jakautuvat solut, suolen seinämästä ei enää imeydy ruuan ravintoaineita. Seurauksena on voimakas vetinen ripuli ja pahoinvointi. Ruuansulatuskanavassa olevat bakteerit pääsevät tuhoutuneen suolenpinnan kautta verenkiertoon, ja suoli vuotaa verta. Koska virus on samanaikaisesti tuhonnut luuytimen valkosolut, elimistöllä ei ole keinoja hävittää infektiota suolistosta.

Parvovirus tappaa kahdella tapaa: ripuli ja oksentelu johtavat voimakkaaseen nestehukkaan ja kuivumiseen, shokkiin ja kuolemaan. Bakteerit leviävät vaurioituneen suolen kautta koko elimistöön, levittävät bakteerimyrkkyjä ja aiheuttavat verenmyrkytyksen ja kuoleman.

Edes parvovirus ei voi tuhota koko elimistön immuunisysteemiä. Jokainen päivä, jonka virus on elimistössä, saa aikaan vasta-aineiden tuotannon voimistumisen. Vasta-aineet sitovat ja inaktivoivat virusta. Selviytymiskamppailussa on kyse vaurioituneen immuunijärjestelmän yrityksestä parantua ja voittaa virus ennen kuin nestehukka ja bakteeri-invaasio johtavat pennun kuolemaan.

Diagnostiikka:

Ennen hoidon aloittamista on varmistettava, ettei pennulla ole esimerkiksi vierasesinettä, tai suolentuppeumaa. Samanaikaiset loistartunnat ovat yleisiä. Diagnoosi pyritään varmistamaan testaamalla parvovirus ulostenäytteestä tai oksennuksesta. Klinikoilla on käytettävissä pikatesti (Idexx ELISA parvotesti), jolla on kuitenkin omat rajoituksensa. Jos koiran elimistö ei eritä parvovirusta tutkimushetkellä, on testi virheellisesti negatiivinen. Viruspartikkelit voivat olla niin vasta-aineiden peittämiä, ettei testi reagoi myöskään tällöin. Hiljattain annettu rokotus elävällä parvorokotteella voi antaa virhepositiivisen tuloksen. Ulostenäytteestä voidaan PCR tutkimuksella eristää pienikin virusmäärä. Tutkimus on luotettava, mutta ei nopea.

Tyypilliset kliiniset oireet, muiden syiden poissulku ja voimakas valkosolumäärän lasku ovat yleensä riittäviä perusteita parvovirusinfektion diagnosointiin.

Hoito:

Parvovirusinfektion hoito on tukihoitoa. Hoidon tavoitteena on hoitaa jokainen taudin aiheuttama ongelma yksilöllisesti ja pitää potilas hengissä riittävän kauan, jotta oma immuunijärjestelmä ehtii tuottaa riittävästi vasta-aineita taudin voittamiseksi. Tautiin ei ole olemassa parantavaa vastalääkettä.

Sairauden hoidossa on varauduttava ainakin 5-7 päivän sairaalahoitoon ja huomattaviin kustannuksiin. Tehohoito on välttämätön infektion hoidossa. Hoito koostuu nestehoidosta, johon tarvittaessa lisätään glukoosia, kolloideja tai plasmaa, pahoinvointilääkityksestä, antibioottihoidosta, loishäädöstä, tukiruokinnasta, sekä interferonihoidosta.

Ilman hoitoa kuolleisuus tautiin on erittäin korkea.

Kotihoito sairaalahoidon jälkeen:

Antibioottilääkitys jatkuu jonkin aikaa, samoin mahdollisesti lääkitys ripuliin ja /tai pahoinvointiin. Kun ruuansulatuskanava toipuu, uloste voi olla löysää tai ulostetta ei hetkeen muodostu. Ulosteen tulisi asteittain kiinteytyä 3-5 päivässä kotihoidon alkamisesta. Pennun tulisi olla aktiivinen ja syödä halukkaasti. Jos ripuli jatkuu, eläin oksentaa tai on väsynyt, tulisi ottaa uudelleen yhteyttä hoitaneeseen eläinlääkäriin.

Ruokaa tulisi antaa pieniä määriä useita kertoja vuorokaudessa. Ruokavaliona parhaita ovat kotona tehty ruoka (keitetty kana ja riisi, raejuusto, pasta) tai hyvinsulava ns. intestinal diet. Toipilasruokia tulisi välttää niiden voimakkaan rasvaisuuden vuoksi.

Pennun peseminen vähentää turkissa olevia viruksia. Pentu kuivataan huolellisesti pesun jälkeen, ettei se kylmety.

Pentu erittää parvovirusta 1-3 kk ajan, joten muut pennut voivat edelleen saada tartunnan. Pentu on kotioloissakin eristettävä muista koirista eikä sitä saa viedä julkisille alueille ennen kuin viruseritys on ohi. Ulkona, esimerkiksi märällä pihalla, virus voi säilyä tartuntakykyisenä jopa 7 kk ajan. Maan jäätyminen säilyttää viruksen tartuntakykyisenä eikä pakkasaikaa lasketa mukaan. Koiran parvovirus ei tartu ihmiseen mutta jotkut viruskannat voivat tartuttaa kissan. Aikuiset rokotetut koirat ovat suojassa tartunnalta. Pennut ovat riskiryhmässä.

Rokottaminen:

Parvoinfektiosta toipunut koira on saanut immuniteetin, joka kestää vähintään 3 vuotta, mahdollisesti koko eliniän. Pentu on kuitenkin muistettava rokottaa muita tauteja vastaan.

Suurin ongelma rokotteen tehoamisessa pikkupennulla ovat emän maidosta saadut vasta-aineet. Vasta-aineet suojaavat pentua infektiotaudeilta sen elämän ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana. Ongelmana on se, että nämä vasta-aineet inaktivoivat rokotteen. Pennun emältä saaneet vasta-aineet reagoivat siis rokotteessa annettuun virukseen samoin kuin jos eläin olisi saanut todellisen infektion. Vasta kun maidosta saatu vasta-ainetaso on riittävän alhainen, alkaa rokote tehota.

Ikä jolloin rokote alkaa tehota, vaihtelee yksilöllisesti pennusta toiseen. Tämän vuoksi pennun rokotteet annetaan sarjana 3-4 viikon välein kunnes pentu on yli 16 viikon ikäinen. Vasta tällöin voidaan olla varmoja, että maidon vasta-aineet ovat hävinneet ja rokote alkaa tehdä tehtäväänsä. Mitä enemmän pennulla on emän maidosta saatuja vasta-aineita (mitä paremmin rokotettu emä on, mitä paremmin pentu on imenyt ensimmäisinä elinvuorokausinaan), sitä kauemmin kestää, ennen kuin vasta-aineet ovat hävinneet ja rokotus alkaa tehota.

Ympäristön desinfioiminen:

Koiran parvovirus säilyy erittäin hyvin ympäristössä. Se voi kulkeutua eteenpäin kengissä tai vaatteissa. Se kestää jäätymistä talven yli, sekä monia kotien desinfektioaineita.

infektoituneet koirat erittävät virusta ulosteessaan suuria määriä ensimmäisen kahden viikon ajan altistuksesta. Tällöin ympäristö saastuu. Koska virus on levinnyt kaikkialle, ja on erittäin kestävä ympäristössä, mikään ympäristö ei ole viruksesta vapaa ellei sitä säännöllisesti desinfioida. Ulkoilualueet ovat saastuneita vähintään 7 lämmintä kuukautta viruserityksen päättymisestä. Kuivat aurinkoiset paikat voivat olla kontaminoituneita n 5 kk.

Kuivassa sisätilassa virus menettää infektoimiskykynsä noin kuukaudessa. Sisätiloistakaan virusta ei voida kokonaan hävittää, vaan virusmäärää pyritään vähentämään systemaattisesti.

Tehokkain desinfektioaine parvovirusta vastaan on kloriitti, jota laimennetaan veteen 1:30. Liuoksella käsitellään kaikki pinnat, lattiat, lelut, vuodevaatteet ja kaikki mahdollinen kontaminoitunut. Vähintään 10 minuutin kontaktiaika desinfektioaineeseen on välttämätön viruksen tappamiseksi. Höyrypesu tappaa myös viruksen. Jos esimerkiksi mattoja tai huonekaluja ei voida käsitellä kloriitilla, ne pidetään puhtaina ja kuivina ja odotetaan vähintään kuukausi, jotta virus kuolee. Nurmikoita voidaan kastella voimakkaasti virusmäärän vähentämiseksi.

Eläinlääkäri Elisa Välimäki, Koira-Kissaklinikka 19.1.2014