Oksentava kissa

Kissalla oksennusrefleksi on herkässä

Oksentaminen on kissalla tavallista. Jopa niin tavallista, ettei omistaja aina ymmärrä oksentamisen voivan olla merkki sairaudesta. Kissan ruuansulatuskanava reagoi hyvin herkästi ärsykkeisiin. Liian iso kerta-annos ruokaa tai ahmiminen aiheuttavat kissalla oksentelua. Syötyään hiiren kissa voi oksentaa karvakasan, eli sulamattomat jätteet pois mahalaukustaan. Ruohon syömisen sanotaan olevan tarpeellista, että kissa voi puhdistaa elimistöään. Monet kissat oksentavat toistuvasti karvapalloja. Omistaja saattaa tottua kissan oksentamiseen niin, ettei pidä säännöllistäkään oksentelua poikkeavana käytöksenä.

Oksentaminen on myös hyvin tavallinen sairauden oire. Kun kissa on sairas, se ei syö. Se saattaa oksentaa, tai sillä saattaa olla kuumetta. Oireiden syynä voi olla lähes mikä tahansa. Säännöllinen oksentaminen ei ole koskaan normaalia.

Tunnistatko oksentamisen?

Oksentaminen alkaa pahanolon tunteesta. Tyypillistä pahoinvoivalle kissalle on voimakas kuolaaminen ja valitus. Ääni voi muistuttaa pienen lapsen voivottelua. Pahoinvointia seuraavat vatsakouristukset, yökkiminen, jonka seurauksena oksennus tulee ylös suusta lattialle. Mikäli pahoinvointi ja vatsan kouristelu puuttuvat, puhutaankin pulauttamisesta eli regurgitaatiosta. Regurgitaation erottaminen oksentamisesta on tärkeää, sillä regurgitaatio on oire ruokatorven sairaudesta.

Eniten sekaannusta oksentelun kanssa aiheuttaa kuitenkin yskä. Kun kissa yskii, sen asento on sama kuin oksentavalla kissalla: eläin on kyyryssä, pää ojennettuna, ja usein yskänkouristukset muistuttavat oksennusrefleksiä. Joskus yskänkohtauksen lopputuloksena voi olla kostea limayskös lattialla.

Oksentava kissaOksentelulle voi olla lukuisia syitä

Oksentelu voi johtua ruuansulatuskanavan tukoksesta, tulehduksesta tai toksiineista eli elimistölle vieraista aineista. Vierasesineet ja kudoksen liikakasvu voivat johtaa tukoksiin. Kudosmuutoksia aiheuttavat sekä tulehdukset että kasvaimet. Tulehdussairauksien syitä ovat loiset, allergiat tai immunologiset tekijät. Kissat ovat tunnettuja siitä, että monet lääkkeet aiheuttavat oksennusreaktion.

Oksentaminen voi olla peräisin myös ruuansulatuskanavan ulkopuolelta: tulehdus vatsaontelossa (vatsakalvontulehdus), neurologiset sairaudet, kuten sisäkorvantulehdus, tai aineenvaihduntasairaus aiheuttavat oksenteluoireita. Stressaava kissa oksentaa herkästi. Tämä tulee esille matkapahoinvointina, tai kuolaamisena esimerkiksi eläinlääkärin vastaanotolla.

Monet sisäelinperäiset sairaudet oireilevat kissalla oksenteluna. Näitä ovat maksa- ja munuaissairaudet, haimatulehdus, sokeritauti, kilpirauhasen liikatoiminta ja jopa virtsatietulehdus. Aineenvaihduntasairauksia selvitetään veri- ja virtsanäytteillä. Kuitenkin hyvin monilla kroonisesti oksentavilla kissoilla ongelma on ruuansulatuskanavassa. Tällöin veri- ja virtsanäytteet saattavat olla täysin normaalit. Ruokatorven sairaudet eivät tyypillisesti aiheuta oksentamista vaan regurgitaatiota: kissa pulauttaa ruuan, usein sulamattomana, ilman oksennusrefleksiä. Suurin osa ruuansulatuskanavan ongelmista on ohutsuoliperäisiä tulehdus- tai kasvainsairauksia.

Esiintyykö kissalla gastriittia? Entä mahahaavaa?

Krooninen gastriitti eli mahatulehdus on kissalla hyvin harvinaista. Oksentelu johtuu yleensä kroonisesta enteriitistä eli suolistotulehduksesta. Mahalaukussa voi myös olla vierasesineitä hyvinkin kroonisen oksentelun taustalla. Koska eläin saattaa syödä melko normaalisti, ja totaalisia tukosoireita ei ole, mahalaukun vierasesineet voivat jäädä pitkäksikin aikaa havaitsematta. Mahahaavaumat ovat kissoilla harvinaisempia kuin koirilla. Tavallisia syitä mahahaavaumiin ovat lääkeaineet sekä kasvaimet.

Suolistosairauksia nuorilla kissoilla aiheuttavat loiset ja vierasesineet. Bakteeritulehdukset ovat kissoilla harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä erityisesti raakaruokinnan yhteydessä, jolloin syynä on ravinnon huono hygieeninen laatu. IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus on huomattavan yleinen aikuisilla ja vanhemmilla kroonisesti oksentavilla kissoilla. Kasvaimet, erityisesti suolen lymfooma, ovat lähes yhtä yleisiä.

hairballs_8-health-problems-that-cats-can-getEntäs sitten karvapallot?

Viime vuosina on julkaistu useampi artikkeli kissan karvapallojen oksentamisesta. Tällä hetkellä käsitys on se, että karvapallojen oksenteluun liittyy usein suoliston toimintahäiriöitä eli motiliteettihäiriöitä tai IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus. Kaikki karvaiset kissat eivät siis oksentele säännöllisesti. Mielenkiintoinen huomio on myös se, että karvapallojen oksenteluun käytetään hoitona ruokavaliota, samoin kuin kroonisissa suolistotulehduksissa.

Kuinka oksentavaa kissaa tutkitaan?

Akuutin oksentelun hoito on yleensä oireenmukaista. Akuutti oireilu johtuu lähes aina sopimattomasta ruokavaliosta, lääkityksestä tai infektioista. Mikäli eläin on hyväkuntoinen, tukihoidolla oireilu saadaan usein rauhoittumaan ilman jatkoselvittelyä.

Krooninen oksentaminen vaatii pitkälle menevää taudinsyyn selvittämistä, ennen kuin oireilu saadaan kuriin. Oireilu voi helpottaa oireenmukaisella hoidolla hetkeksi, mutta palata takaisin hoidon loputtua. Hoitokierteeseen saatetaan jumiutua pitkäksikin aikaa. Jos oireilu on kestänyt yhteensä tai toistuvasti yli kolmen viikon ajan, suositellaan tarkempia tutkimuksia. Potilaalta tutkitaan laajat verinäytteet, ja usein tarvitaan lisäksi röntgen- ja ultraäänitutkimuksia. Laboratorio- ja kuvantamismenetelmät ovat kuitenkin rajalliset. Tähystyksellä tai leikkauksella otettavat kudospalat eli koepalat ovat usein tarpeen, jotta saadaan diagnosoitua IBD, tai löydetään kasvainsairaus.

Miten tunnistan hätätapauksen?

Oksenteluun liittyvä kuumeilu, heikkous, väsymys tai yli 2 vuorokauden syömättömyys ovat aiheita nopealle eläinlääkärikäynnille. Pikimusta uloste on merkki ruuansulatuskanavan läpi tulevasta verestä ja on vakava oire. Muita huolestuttavia oireita ovat vatsakipu, verioksentelu tai vatsan turvottelu.

Jos kissa on saanut lääkitystä ennen oksenteluoireilun alkamista, näistä on aina syytä keskustella eläinlääkärin kanssa. Särkylääkkeet (aspiriini, ibuprofeeni) ja antibiootit (klindamysiini, doksisykliini) voivat olla hyvinkin vatsaa ärsyttäviä.

Milloin tarvitaan kirurgiaa?

Myös kissoille joudutaan tekemään hätäleikkauksia oksenteluoireiden vuoksi. Jos tiedetään, että kissa on syönyt vierasesineen, on leikkaus melko varmasti edessä. Joskus suolentuppeuma (intussusseptio) tai vierasesine on tunnettavissa vatsan tunnustelussa. Projektiili oksentelu on varma merkki suolen tukoksesta: kissa oksentaa kaaressa ulosteen näköistä oksennusta.

Röntgenkuvissa voi olla muutoksia, jotka viittaavat suolitukokseen tai suolentuppeumaan. Röntgenkuvissa voi olla löydöksiä, jotka vaativat nopeaa leikkausta: vapaata kaasua vatsaontelossa, tai merkkejä vatsakalvontulehduksesta tai virtsateiden repeämisestä. Kuvien tulkitseminen ei kuitenkaan aina ole helppoa.

Diagnostinen laparatomia eli tutkimusleikkaus on myös mahdollinen, kun oksentelun syy ei muutoin selviä. Vaikka leikkaus toimenpiteenä on suuri, on myös toimenpiteen hyödyt huomattavat. Näytteitä saadaan tarvittaessa jokaisesta vatsaontelon elimestä, sekä patologin tutkimusta että bakteeriviljelyä varten. Huolellisesti suoritettu diagnostinen laparatomia on harvoin negatiivinen.

Miten oksentavaa kissaa hoidetaan?

Oksenteluun käytetään sekä oireenmukaista hoitoa että spesifistä hoitoa. Oireenmukainen hoito on oireita helpottavaa, ja käsittää pahoinvointilääkityksen, nestehoidon ja ruokavalion. Happosalpaajia voidaan käyttää hoidon apuna, mutta happosalpaajat yksistään eivät ole pahoinvointilääkkeitä.

Spesifinen hoito suuntautuu sairauden aiheuttajaa vastaan. Koska suolistoperäiset sairaudet ovat huomattava yksittäinen oksentelua aiheuttava tautiryhmä, ruokavaliolla on suuri merkitys kroonisesti oksentavan kissan hoidossa.

Pahoinvoinnin hoito on hyvinvointikysymys! Oksentelun syy on aina syytä selvittää. Jos tiedetään, että kissa ahmii ruuan ja oksentaa, koetetaan muuttaa ruokavaliota tai käyttää ruokinta-automaatteja ahmimisen vähentämiseksi. Jos kissa oksentelee säännöllisesti ja usein, vaatii se lisäselvittelyä eläinlääkärillä. Kissakaan ei oksenna huvikseen.

Elisa Välimäki

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Koira-Kissaklinikka