Kissan tarttuva vatsakalvon tulehdus l. FIP

tarttuva

FIP, FELINE INFECTIOUS PERITONITIS

päivitetty 20.3.2009

Epidemiologia:

Kissan Coronavirus on erittäin yleinen suolistovirus erityisesti monikissatalouksissa. Uloste on pääasiallinen virustartunnan lähde, ja tartunnan uskotaan tapahtuvan pääasiassa ulosteen jouduttua suuhun (feko-oraalinen tartuna). Yhteisiä hiekkalaatikoita pidetään infektiolähteinä kissaryhmissä.

Myös sylkikontaminaation välityksellä tapahtuva tartunta on mahdollinen. Jotkut kissarodut ovat selvästi muita herkempiä tartunnalle. Kissaloissa pennut saavat infektion hyvin nuorena, ennen vieroitusta, ja useimmiten emältään. 70 % FIP:iin sairastuneista kissoista on alle yhden vuoden ikäisiä.

Useimmat Coronavirustartunnan saaneet kissat joko kehittävät oireettoman infektion, tai saavat lieviä ripulioireita. Vain pieni osa (5 %) tartunnan saaneista kissoista sairastuu FIP:iin eli vatsakalvontulehdukseen.. FIP:n kehittyminen vaatii jatkuvan, suuren viruskuormituksen, yksilön huonon vastustuskyvyn(immuunivajeen) ja viruksen yksilössä tapahtuvan mutaation, joten sitä ei pidetä nykyään tarttuvana tautina, nimestään huolimatta. Tämän vuoksi jokainen sairaustapaus on erilainen. Coronavirusripuli on herkästi tarttuva virus, FIP (coronaviruksen mutaatio) ei ole.

Kliiniset oireet:

Alkuvaiheessa tauti voi olla pitkittynyt lievä hengitystieinfektio tai ripuli, tai jatkuvaa epämääräistä kuumeilua. Taudilla on kaksi kliinistä muotoa:

  1. ”märkä ” FIP: kellertävää nestettä kertyy rinta ja /tai vatsaonteloon. Kissan vatsa pullottaa, sillä voi olla hengitysvaikeuksia. Epämääräisiä oireita kuten oksentelua, ripulia, keltaisuutta, verenvuotoja esiintyy.
  2. ”kuiva” FIP: granulomatoosinen tulehdusreaktio kohde-elimissä, joita voivat olla maksa, munuaiset,suolisto, silmät, keskushermosto ja lisääntymiselimet.

Molemmat muodot ovat tappavia ja sairauden eteneminen voi olla seurausta vakavasta immuunipuutoksesta. Sairauden eteneminen ei ole ennustettavissa: usein kliinisiin oireisiin sairastunut kissa kuolee hyvin nopeasti (viikoissa), joskus voi elää pidempäänkin.

Diagnoosi:

Varma diagnoosi elävältä eläimeltä on erittäin haastavaa. Jos kudospalan (koepalan tai ruumiinavausnäytteen) pyogranulomamuutoksesta löytyy coronavirusantigeeneja, diagnoosi on varma. Näytteenotto potilaalta ei aina ole helppoa.

Verinäytteissä voi olla FIP:iin viittaavia löydöksiä: lievä anemia, lymfopenia, kohonneet totaaliproteiinit ja alentuneet albumiiniarvot, sekä keltaisuus (bilirubiiniarvon nousu) ilman että kissalla olisi hemolyysiä, sepsistä tai maksasairautta. Vatsa-/rintaontelonesteen tutkiminen on tärkeää ja jo nesteen ulkonäkö on usein tyypillistä FIP:lle.

Coronavirusvasta-aineiden tutkiminen verinäytteestä sen sijaan ei hyödytä: virusnegatiivisella voi olla silti FIP, viruspositiivisuus ilman FIP:tä on erittäin yleistä.

Hoito:

Tehokasta hoitoa ei ole olemassa. Siinä vaiheessa kun FIP on varmistettu, on sairaus tappava. Eutanasiaa suositellaan, kun kaikki yritykset diagnoosin saamiseksi on tehty ja sairaus on varmistettu.

Coronavirus säilyy elimistön ulkopuolella joitakin viikkoja ja on herkkä desinfektioaineille ja kuivumiselle. Jos kotona on kissa kuollut FIP:iin, suositellaan odottamaan n 2 kk ennen uuden kissan ottamista. Jos kotona on edelleen muita kissoja, ne ovat todennäköisesti coronaviruksen kantajia. Ennen kuin uusi kissa tuodaan kotiin, täytyy ympäristön hygienia, kissatiheys, hiekkalaatikoiden määrä ja puhdistus ja kissojen ikä ottaa tarkasti huomioon, ja on syytä odottaa useita kuukausia joka tapauksessa ennen uuden kissan ottamista.

Ehkäisy:

FIP on ongelma isoissa kissaryhmissä, kuten suurissa kissaloissa ja löytöeläinkodeissa. Koska tärkein tartuntareitti on feko-oraalitartunta, hygienia on tärkein metodi ehkäistä tartuntaa. Kissat on pidettävä pienissä ryhmissä ( enintään 3 kissaa /huone), riittävästi hiekkalaatikoita oltava käytössä ja ne on siivottava säännöllisesti 1-2 kertaa päivässä, ja hiekkalaatikot on oltava eri huoneissa kuin ruoka-astiat.

Tällä hetkellä coronavirus on kissaloissa niin yleinen, ettei ole olemassa kissalaa ilman satunnaista FIP tapausta. Pentujen eristämistä emistään 5-6 vk ikäisestä alkaen on suositeltu riskiryhmissä, mutta tutkimukset varhaisvieroituksen ja eristämisen hyödyistä ovat ristiriitaisia. Stressin vähentäminen kaikin keinoin, hyvä hygienia ja riittävän pienten kissaryhmien pitäminen ovat ainoita keinoja vähentää tautipainetta. Stressi, kuten muutto uuteen kotiin, voi laukaista taudin kehittymään viruspositiivisella pennulla.

Artikkelin kirjoittanut: Ell Elisa Välimäki Koira-Kissaklinikka