Kissalla oksennusrefleksi on herkässä

Oksentaminen on kissalla tavallista. Jopa niin tavallista, ettei omistaja aina ymmärrä oksentamisen voivan olla merkki sairaudesta. Kissan ruuansulatuskanava reagoi hyvin herkästi ärsykkeisiin. Liian iso kerta-annos ruokaa tai ahmiminen aiheuttavat kissalla oksentelua. Syötyään hiiren kissa voi oksentaa karvakasan, eli sulamattomat jätteet pois mahalaukustaan. Ruohon syömisen sanotaan olevan tarpeellista, että kissa voi puhdistaa elimistöään. Monet kissat oksentavat toistuvasti karvapalloja. Omistaja saattaa tottua kissan oksentamiseen niin, ettei pidä säännöllistäkään oksentelua poikkeavana käytöksenä.

Oksentaminen on myös hyvin tavallinen sairauden oire. Kun kissa on sairas, se ei syö. Se saattaa oksentaa, tai sillä saattaa olla kuumetta. Oireiden syynä voi olla lähes mikä tahansa. Säännöllinen oksentaminen ei ole koskaan normaalia.

Tunnistatko oksentamisen?

Oksentaminen alkaa pahanolon tunteesta. Tyypillistä pahoinvoivalle kissalle on voimakas kuolaaminen ja valitus. Ääni voi muistuttaa pienen lapsen voivottelua. Pahoinvointia seuraavat vatsakouristukset, yökkiminen, jonka seurauksena oksennus tulee ylös suusta lattialle. Mikäli pahoinvointi ja vatsan kouristelu puuttuvat, puhutaankin pulauttamisesta eli regurgitaatiosta. Regurgitaation erottaminen oksentamisesta on tärkeää, sillä regurgitaatio on oire ruokatorven sairaudesta.

Eniten sekaannusta oksentelun kanssa aiheuttaa kuitenkin yskä. Kun kissa yskii, sen asento on sama kuin oksentavalla kissalla: eläin on kyyryssä, pää ojennettuna, ja usein yskänkouristukset muistuttavat oksennusrefleksiä. Joskus yskänkohtauksen lopputuloksena voi olla kostea limayskös lattialla.

Oksentelulle voi olla lukuisia syitä

Oksentelu voi johtua ruuansulatuskanavan tukoksesta, tulehduksesta tai toksiineista eli elimistölle vieraista aineista. Vierasesineet ja kudoksen liikakasvu voivat johtaa tukoksiin. Kudosmuutoksia aiheuttavat sekä tulehdukset että kasvaimet. Tulehdussairauksien syitä ovat loiset, allergiat tai immunologiset tekijät. Kissat ovat tunnettuja siitä, että monet lääkkeet aiheuttavat oksennusreaktion.

Oksentaminen voi olla peräisin myös ruuansulatuskanavan ulkopuolelta: tulehdus vatsaontelossa (vatsakalvontulehdus), neurologiset sairaudet, kuten sisäkorvantulehdus, tai aineenvaihduntasairaus aiheuttavat oksenteluoireita. Stressaava kissa oksentaa herkästi. Tämä tulee esille matkapahoinvointina, tai kuolaamisena esimerkiksi eläinlääkärin vastaanotolla.

Monet sisäelinperäiset sairaudet oireilevat kissalla oksenteluna. Näitä ovat maksa- ja munuaissairaudet, haimatulehdus, sokeritauti, kilpirauhasen liikatoiminta ja jopa virtsatietulehdus. Aineenvaihduntasairauksia selvitetään veri- ja virtsanäytteillä. Kuitenkin hyvin monilla kroonisesti oksentavilla kissoilla ongelma on ruuansulatuskanavassa. Tällöin veri- ja virtsanäytteet saattavat olla täysin normaalit. Ruokatorven sairaudet eivät tyypillisesti aiheuta oksentamista vaan regurgitaatiota: kissa pulauttaa ruuan, usein sulamattomana, ilman oksennusrefleksiä. Suurin osa ruuansulatuskanavan ongelmista on ohutsuoliperäisiä tulehdus- tai kasvainsairauksia.

Esiintyykö kissalla gastriittia? Entä mahahaavaa?

Krooninen gastriitti eli mahatulehdus on kissalla hyvin harvinaista. Oksentelu johtuu yleensä kroonisesta enteriitistä eli suolistotulehduksesta. Mahalaukussa voi myös olla vierasesineitä hyvinkin kroonisen oksentelun taustalla. Koska eläin saattaa syödä melko normaalisti, ja totaalisia tukosoireita ei ole, mahalaukun vierasesineet voivat jäädä pitkäksikin aikaa havaitsematta. Mahahaavaumat ovat kissoilla harvinaisempia kuin koirilla. Tavallisia syitä mahahaavaumiin ovat lääkeaineet sekä kasvaimet.

Suolistosairauksia nuorilla kissoilla aiheuttavat loiset ja vierasesineet. Bakteeritulehdukset ovat kissoilla harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä erityisesti raakaruokinnan yhteydessä, jolloin syynä on ravinnon huono hygieeninen laatu. IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus on huomattavan yleinen aikuisilla ja vanhemmilla kroonisesti oksentavilla kissoilla. Kasvaimet, erityisesti suolen lymfooma, ovat lähes yhtä yleisiä.

Entäs sitten karvapallot?

Viime vuosina on julkaistu useampi artikkeli kissan karvapallojen oksentamisesta. Tällä hetkellä käsitys on se, että karvapallojen oksenteluun liittyy usein suoliston toimintahäiriöitä eli motiliteettihäiriöitä tai IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus. Kaikki karvaiset kissat eivät siis oksentele säännöllisesti. Mielenkiintoinen huomio on myös se, että karvapallojen oksenteluun käytetään hoitona ruokavaliota, samoin kuin kroonisissa suolistotulehduksissa.

Kuinka oksentavaa kissaa tutkitaan?

Akuutin oksentelun hoito on yleensä oireenmukaista. Akuutti oireilu johtuu lähes aina sopimattomasta ruokavaliosta, lääkityksestä tai infektioista. Mikäli eläin on hyväkuntoinen, tukihoidolla oireilu saadaan usein rauhoittumaan ilman jatkoselvittelyä.

Krooninen oksentaminen vaatii pitkälle menevää taudinsyyn selvittämistä, ennen kuin oireilu saadaan kuriin. Oireilu voi helpottaa oireenmukaisella hoidolla hetkeksi, mutta palata takaisin hoidon loputtua. Hoitokierteeseen saatetaan jumiutua pitkäksikin aikaa. Jos oireilu on kestänyt yhteensä tai toistuvasti yli kolmen viikon ajan, suositellaan tarkempia tutkimuksia. Potilaalta tutkitaan laajat verinäytteet, ja usein tarvitaan lisäksi röntgen- ja ultraäänitutkimuksia. Laboratorio- ja kuvantamismenetelmät ovat kuitenkin rajalliset. Tähystyksellä tai leikkauksella otettavat kudospalat eli koepalat ovat usein tarpeen, jotta saadaan diagnosoitua IBD, tai löydetään kasvainsairaus.

Miten tunnistan hätätapauksen?

Oksenteluun liittyvä kuumeilu, heikkous, väsymys tai yli 2 vuorokauden syömättömyys ovat aiheita nopealle eläinlääkärikäynnille. Pikimusta uloste on merkki ruuansulatuskanavan läpi tulevasta verestä ja on vakava oire. Muita huolestuttavia oireita ovat vatsakipu, verioksentelu tai vatsan turvottelu.

Jos kissa on saanut lääkitystä ennen oksenteluoireilun alkamista, näistä on aina syytä keskustella eläinlääkärin kanssa. Särkylääkkeet (aspiriini, ibuprofeeni) ja antibiootit (klindamysiini, doksisykliini) voivat olla hyvinkin vatsaa ärsyttäviä.

Milloin tarvitaan kirurgiaa?

Myös kissoille joudutaan tekemään hätäleikkauksia oksenteluoireiden vuoksi. Jos tiedetään, että kissa on syönyt vierasesineen, on leikkaus melko varmasti edessä. Joskus suolentuppeuma (intussusseptio) tai vierasesine on tunnettavissa vatsan tunnustelussa. Projektiili oksentelu on varma merkki suolen tukoksesta: kissa oksentaa kaaressa ulosteen näköistä oksennusta.

Röntgenkuvissa voi olla muutoksia, jotka viittaavat suolitukokseen tai suolentuppeumaan. Röntgenkuvissa voi olla löydöksiä, jotka vaativat nopeaa leikkausta: vapaata kaasua vatsaontelossa, tai merkkejä vatsakalvontulehduksesta tai virtsateiden repeämisestä. Kuvien tulkitseminen ei kuitenkaan aina ole helppoa.

Diagnostinen laparatomia eli tutkimusleikkaus on myös mahdollinen, kun oksentelun syy ei muutoin selviä. Vaikka leikkaus toimenpiteenä on suuri, on myös toimenpiteen hyödyt huomattavat. Näytteitä saadaan tarvittaessa jokaisesta vatsaontelon elimestä, sekä patologin tutkimusta että bakteeriviljelyä varten. Huolellisesti suoritettu diagnostinen laparatomia on harvoin negatiivinen.

Miten oksentavaa kissaa hoidetaan?

Oksenteluun käytetään sekä oireenmukaista hoitoa että spesifistä hoitoa. Oireenmukainen hoito on oireita helpottavaa, ja käsittää pahoinvointilääkityksen, nestehoidon ja ruokavalion. Happosalpaajia voidaan käyttää hoidon apuna, mutta happosalpaajat yksistään eivät ole pahoinvointilääkkeitä.

Spesifinen hoito suuntautuu sairauden aiheuttajaa vastaan. Koska suolistoperäiset sairaudet ovat huomattava yksittäinen oksentelua aiheuttava tautiryhmä, ruokavaliolla on suuri merkitys kroonisesti oksentavan kissan hoidossa.

Pahoinvoinnin hoito on hyvinvointikysymys! Oksentelun syy on aina syytä selvittää. Jos tiedetään, että kissa ahmii ruuan ja oksentaa, koetetaan muuttaa ruokavaliota tai käyttää ruokinta-automaatteja ahmimisen vähentämiseksi. Jos kissa oksentelee säännöllisesti ja usein, vaatii se lisäselvittelyä eläinlääkärillä. Kissakaan ei oksenna huvikseen.

MARRASKUU ON KOIRA-KISSAKLINIKAN SENIORIKUUKAUSI – VARAA SILLOIN  AIKA LEMMIKIN SENIORITARKASTUKSEEN!

Senioritarkastuksen yhteydessä labrat -20 %

Kissan hyvinvoivana ja terveenä pysymisen kannalta on olennaista, että mahdolliset sairaudet tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Säännöllisesti tehtävät terveystarkastuset ovat paras keino saada kiinni mahdollisesta sairauden merkistä ennenkuin tauti on päässyt etenemään. Vanhenevan kissan (7+ vuotiaat) osalta on erityisen tärkeää käydä säännöllisissä tarkastuksissa jotta mahdolliset riskitekijät tunnistetaan ajoissa, jo ennen kuin merkit näkyvät arjessa.Koira-Kissaklinikan senioreiden terveystarkastuksissa kissa käydään läpi päästä häntään. Eläinlääkäri katsoo kissaa liikkeessä, käy läpi tunnustelemalla lemmikin kuonon päästä häntää ja tassuihin, kuuntelee hengityksen ja sydämen sekä mittaa verenpaineen ja painon sekä tarkistaa hampaiden kunnon. Samalla kissasta otetaan veri- ja virtsatestit jotka kertovat paljon kissan sisäelinten voinnista ja lemmikin terveydestä. Eläinlääkärimme ja hoitajamme myös auttavat suunnittelemaan kissalle parhaan mahdollisen ruokavalinnon ja loishäädön sekä tarvittavat rokotukset. Samalla käydään läpi myös kissan sairaushistoria ja pohditaan mahdollisten käytöksessä tapahtuneiden muutosten vaikutusta kissan terveyteen ja hyvinvointiin.

IKÄÄNTYVÄN LEMMIKIN RUOKINNASTA

Ruokinnalla on suuri vaikutus lemmikin terveyteen ja oikeanlaista ravintoa saavat lemmikit elävät luonnollisesti pidempään. Kuulon ja näön heikkenemiselle ei omistaja voi mitään, tämä on luonnollista vanhuksille niin kuin meillä ihmisilläkin, mutta monia muita vaivoja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa oikeanlaisella ruokinnalla.
Yksinkertaisinta ja helpointa omistajalle on ruokkia lemmikkiä valmisruoalla, joka on kehitetty vastaamaan ikääntyvän lemmikin tarpeita. Usein ikääntyessä energiantarve vähenee, aineenvaihdunta hidastuu ja painoa voi alkaa kertyä. On tärkeää, että ruoka on kevyempää, kuin nuoremmalla lemmikillä, jotta vältytään ylipainon tuomilta ongelmilta. Tärkeää on myös, että ruoka sisältää riittävästi korkealaatuisia valkuaisaineita, jotka auttavat lihaskunnon ylläpitämisessä.
Nivelvaivat ovat myös tyypillisiä varsinkin iäkkäämmillä koirilla. Nivelten hyvinvointia voidaan tukea lisäämällä ruokaan rasvahappoja ja nivelsuoja-aineita, kuten kondroitiinia ja glukosamiinia. Rasvahapoilla on myös positiivinen vaikutus ihon ja turkin, sekä suoliston ja sydämen hyvinvointiin.

Usein ikääntyessä myös ruoansulatus hidastuu, jolloin on tärkeää, että ruoka on hyvin sulavaa ja kuitupitoista.
Ikääntyessä lemmikille saattaa tulla myös dementiaa, sekä ympäröivän tilan ja ajankulun hahmottaminenkin saattaa heikentyä. Esimerkiksi aminohappo tryptofaani (jota on lisättynä seniori-valmisruokiin) vaikuttaa positiivisesti aivojen välittäjäaineiden toimintaan ja ylläpitää ja tasapainottaa lemmikin vireystilaa.

Voit kysellä klinikalta lisää senioriruoista kissoille

Noin joka viides lemmikki sairastuu kasvainsairauteen. Pieneläinvastaanoton potilaista jopa joka kolmannella on hyvän- tai pahanlaatuinen kasvain. Yli kymmenenvuotiaista lemmikeistä lähes 50 % menehtyy syöpään, tai kasvaimeen liittyvään sairauteen.

Kasvainsairaus on krooninen sairaus, mitä voidaan hoitaa, ja joskus jopa parantaa. Kissoilla verisolukasvaimet ja näistä lymfooma on ehdottomasti yleisin kasvainsairaus. Kissoilla lymfoomaa esiintyy enemmän ruuansulatuskanavassa ja esimerkiksi munuaisissa tai nenäontelossa, ei niinkään imusolmukkeissa. Kissojen ihokasvaimista suurempi osa on pahanlaatuisia kuin koirilla. Maitorauhaskasvaimet ovat harvinaisempia kuin koirilla, koska suurin osa kissoista leikataan nuorena. Kissojen maitorauhaskasvaimet ovat kuitenkin pääsääntöisesti pahanlaatuisia.

Syöpädiagnoosi ei ole välttämättä enää kuolemantuomio. Monet ihon ja maitorauhasen kasvaimet voidaan parantaa ajoissa suoritetulla riittävän laajalla leikkauksella. Kirurgia on edelleen useimpien kasvainten paras hoitomuoto. Joitakin kasvainsairauksia voidaan hoitaa solusalpaajalääkityksellä. Raajojen tai pään alueen kasvainten hoitoon voidaan käyttää sädehoitoa.

Kasvain voi olla oireeton sivulöydös, joka todetaan esimerkiksi rokotus – tai terveystarkastuskäynnin yhteydessä. Kaikki ihon uudismuodostumat eli patit on tästä syystä tutkittava kasvainsairauden varalta. Kaikki kasvaimet eivät kuitenkaan näy päällepäin. Lemmikillä voi olla oireena syömättömyyttä, laihtumista tai ns. paraneoplastisia oireita, kuten alhainen verensokeri tai kohonnut seerumin kalsiumarvo.

Kun potilasta lähdetään tutkimaan ja selvittämään, onko sillä mahdollisesti kasvainsairaus, kysytään mm. seuraavia asioita: Kuinka kauan oireita on esiintynyt? Milloin patti on havaittu? Patin kasvunopeus? Kipu? Onko potilaalla yleisoireita? Onko potilashistoriassa aikaisempia kasvainsairauksia tai hoitoja?

Potilaan huolellisen yleistutkimuksen lisäksi kasvaimesta halutaan diagnostinen näyte, joka pyritään ottamaan käynnin yhteydessä joko ohutneulanäytteellä tai koepalalla. Joskus ihokasvain on suoraan poistettavissa ja koepala tutkitaan vasta poiston jälkeen. Mikäli kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, selvitetään sen mahdollinen leviäminen veri- ja virtsanäytteiden sekä diagnostisen kuvantamisen (röntgen, ultraääni, CT) avulla. Näiden tutkimusten perusteella suunnitellaan potilaskohtaisesti sopivin jatkohoito.

Kasvainsairauden hoito voi olla parantavaa, kuten leikkaus, tai sädehoito, tai oireita lievittävää, tai tukihoitoa. Joskus todetaan, että vain saattohoito tai eutanasia on mahdollista kasvaimen leviämisen tai potilaan huonon kunnon vuoksi. Onnistunut hoito perustuu kasvaimen ja sen käyttäytymisen tunnistamiseen. Ajoissa suoritettu riittävän laaja leikkaus on myös aina parempi kuin kasvaimen ”seuraaminen” tai marginaalinen ”edullisempi” leikkaus. Kaikessa lemmikkien syöpähoidossa on noudatettava perusperiaatteita: eläin ei saa kärsiä pahoinvoinnista, eläin ei saa kärsiä kivusta, eikä eläin saa nähdä nälkää. Mitä hoitoa sitten käytetäänkin, lemmikin hyvinvointi on aina etusijalla!

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Elisa Välimäki 12.9.2015

Koiran kuumeen, elimistön puolustusmekanismin ja hälytyskellon, ymmärtäminen on erittäin tärkeää lemmikkiemme hyvinvoinnista huolehdittaessa. Kyseessä on hieno järjestelmä, jossa elimistö pyrkii aikaisessa vaiheessa itse korjaamaan ”vian”. Mikäli tila pitkittyy, ylittyy elimistön oma korjauskapasiteetti ja tällöin tarvitaan ulkopuolista apua ongelman ratkaisemiseksi. Pitkittyneen kuumeen syy on aina syytä selvittää tutkimuksilla.

Mikä on koiran normaali ruumiinlämpö ja miten se mitataan?

Koiran normaali ruumiinlämpö on noin 37.8-39.3°C riippuen siitä, miten hermostunut koira on tai millaista liikuntaa se on harjoittanut juuri ennen mittausta. Jokaisen koiranomistajan on syytä selvittää etukäteen oman koiran tyypillinen ruumiinlämpö mittaamalla se muutamaan kertaan ns. normaalissa tilanteessa (mieluiten aamulla, päivällä ja illalla). Koiran ruumiinlämpö mitataan peräsuolesta nopealla digitaalimittarilla, jottei aiheuteta koiralle ylimääräistä stressiä. Lasista kuumemittaria ei tule käyttää, koska koira saattaa liikahtaa äkillisesti ja rikkoa mittarin. Parhaita mittareita ovat kärjestään taipuisat digitaalimittarit.

Miten koiran elimistö reagoi kuumeeseen?

Kuumeinen koira on väsynyt, jopa apaattinen, yleensä ruokahaluton, syke kohonnut, limakalvot kuivat ja tummanpunaiset ja sillä saattaa esiintyä shokkioireita (tajuttomuustila, ei pysy pystyssä).

Kuume estää alkuvaiheessa bakteerien jakaantumisen ja parantaa vastustuskykyä aktivoimalla immuunijärjestelmää (elimistön sisäinen puolustusarmeija). Pitkäaikainen kuume (> 40,5°C) johtaa kuivumistilaan eli nestehukkaan, ruokahaluttomuuteen ja yli 41.1°C kuume johtaa aivopöhöön, luuytimen toiminnan heikkenemiseen, depressioon, sydämen rytmihäiriöihin ja elektrolyyttien epätasapainoon, monielinvaurioihin ja verisuonten sisäisiin veritulppamuodostuksiin ja sitä kautta hengenvaaraan.

Koiran korkea, yli 41°C kuume on aina hätätapaus, joka vaatii välittömästi toimenpiteitä. Ennen kuin kuitenkaan lähdet tuomaan koiraa eläinlääkäriin, soita vastaanottoomme, jotta saat ohjeet koiran ruumiinlämmön laskemiseen ja samalla varmistetaan koiran kuljetuskuntoisuus.

Hypertermia, eli liikalämpöisyys

Kohonneen ruumiinlämmön taustalla ei kuitenkaan aina ole välttämättä kuume. Koiralla voi olla lämpöhalvaus, tai ruumiinlämpö voi olla koholla stressin vuoksi. Ns. hypertermia eli kohonnut lämpö on tyypillistä klinikkaolosuhteissa jos eläin on kovin hermostunut. Lämpöhalvauksessa potilaalle syntyy hypertermia lämmönsäätelyjärjestelmän yliaktivoinnin takia.

Kuumeen syiden tutkiminen eläinlääkärissä

Kaikkein tärkeintä kuumepotilaan hoidossa on riittävän aikaisessa vaiheessa hakeutuminen tutkimuksiin ja vieläpä niin, ettei potilaalle ole annettu kuumetta alentavaa lääkitystä. Näytteiden otto edellyttää paastoa.

Kun lähdetään selvittämään kuumeisen potilaan tilan syytä, aloitetaan taustatekijöistä: viimeaikaiset ulkomaanmatkat, onko löytynyt loisia, onko annettu punkkihäätö tai lääkitty jotain aikaisempaa ongelmaa. Myös tuoreet vammat, rokotukset, allergiat, aikaisemmat sairaudet, mahdolliset hyönteisten pistot jne. selvitetään.

Taustatekijöitä miettiessä on tärkeää muistaa, että lisääntynyt matkustaminen Euroopassa ja Baltian maissa on lisännyt eksoottisempien sairauksien esiintymistä Suomessa ja siksi matkustavan lemmikin omistajan on oltava tietoinen näistä riskeistä.

Klinikan sivuilta löydät artikkelin matkustavan lemmikin riskeistä
Yleistutkimuksessa eläinlääkäri tutkii koiran elimistön – hengitys- ja sydänäänet, ihon, limakalvot, vatsan, luuston, lihaksiston, nivelet ja tekee neurologisen yleistutkimuksen. Kuumeisen potilaan kliininen tutkiminen on systemaattista asioiden selvittämistä ja vaatii myös veriarvojen ja virtsan tarkistamista (pieni verenkuva, crp, SAA jne. viljelyt, nivelnestenäytteet, ohutneulanäytteet, luuydinnäytteet, selkäydinpunktiot, ruuansulatuskanavan koepalat), diagnostista kuvantamista (ultraääni, röntgen, CT), ruuansulatuskanavan tähystämistä ja ehkä vatsaontelon avausta/tähystystä mahdollisen syyn löytymiseksi.

Kuume on vakavasti otettava oire ja sen taustalla voi olla yksinkertainen virusinfektio joka paranee levolla, tai pahimmassa tapauksessa pahanlaatuinen etäispesäkkeitä lähettävä kasvainsairaus, joka on jo hoidon ulottumattomissa. Ensiarvoisen tärkeää on reagoida heti koiran muuttuneeseen käytökseen, ja hakeutua tutkimuksiin mikäli kuumetta on paljon tai kuumeilua on jatkunut pidempään. Jos olet epävarma siitä mitä tulee tehdä, soita meille ja kysy toimintaohjeita – olemme täällä sinua ja lemmikkiäsi varten.

Infektiiviset syyt kuumeelle

• virukset (parvo, adenovirus, herpes, FeLV, FIV, kaliki)
• bakteerit ja niiden muodostamat endotoksiinit eli myrkyt sekä mykoplasma, bartonella
• systeemiset sienitulehdukset (histoplasma, blastomykoosi, kokkidioosi)
• punkkivälitteiset sairaudet (anaplasma, erlichia, borrelia, rikketsia)
• parasiitit ja protozoat (babesia, toksoplasma, larvamigrans, sydänmatotauti eli dirofilaria, leishmania, neospora, leptospira, cytauxzoon, hepatozoon)

Immuunivälitteiset prosessit kuumeen taustalla

Kun elimistön immuunijärjestelmä menee väärille raiteille ja omia soluja / rakenteita ryhdytään hylkimään, syntyy immuunivälitteinen prosessi ja sairaus, joka johtaa kuumeen kohoamiseen koiralla. Näitä syitä voivat olla:

• systeeminen lupus
• immuunivälitteinen verihiutalekato (trombosytopenia)
• pemphigus
• moniniveltulehdus (polyartiitti)
• monilihastulehdus (polymyosiitti)
• reumaattinen niveltulehdus
• verisuonitulehdus (vaskuliitti)
• yliherkkyysreaktiot
• verensiirrosta johtuvat reaktiot
• synnynnäisen immuunisairauden seurauksena tulevat tulehdustilat

Sisätauti ja aineenvaihduntaongelmat

• kilpirauhasen liikatoiminta
• lisämunuaisen vajaatoiminta
• pheokromosytooma (kasvain)
• hyperlipidemia (korkeat rasva-arvot)
• korkea natrium

Kasvainsairaudet

• lymfooma
• myeloproliferatiiviset sairaudet
• plasmasolukasvaimet
• maligni histiosytoosi
• metastasoivat eli etäispesäkkeitä lähettävät sairaudet
• kuolioituva kasvain
• kasvaimet lähinnä maksassa, munuaisissa, luustossa, keuhkoissa ja imusolmukkeissa

Muut tulehdukselliset tilat

• sappitiehyt-maksatulehdus
• maksan rasvoittuminen
• myrkyn aiheuttama maksan toimintahäiriö
• maksakirroosi
• krooninen suoliston tulehdustila (IBD)
• haimatulehdus
• vatsakalvontulehdus
• portosysteeminen shuntti eli maksan verenkierron rakennevika
• verisuonitulehdus
• infarktit
• rasvakudostulehdus
• hypertrofinen osteodystrofia (luuston kasvun häiriötila)
• tylpät traumat
• aivojen sisäiset vammat
• keuhkoveritulppa

Lääkkeet ja myrkyt

• tetrasykliini
• sulfonamidi
• penisilliini
• nitrofurantoiini
• amfoterisiini B
• barbituraatit
• jodi
• atropiini
• simetidiini
• korkeat annokset salisylaatteja
• antihistamiinit
• prokainamidi
• raskasmetallit

Mitä ihmettä kissasi söi?

Vierasesineeksi kutsutaan mitä tahansa kissan elimistöstä löytyvää esinettä tai “juttua” mitä kissan ei olisi pitänyt / odotettu syöneen. Yleinen olettamus on, että koirat ahneudessaan voivat syödä mitä tahansa ja, että kissat olisivat tarkempia ja valikoivampia, mutta Internationa Cat Caren hiljattain tekemässä kyselyssä eläinlääkäreille lopputulos oli, että kissoiltakin joudutaan melko usein hoitamaan “jotain ylimääräistä” syöneitä kissoja sekä poistamaan esineen.

Mitkä kissat useimmiten päätyvät hoitoon vierasesineiden syömisen suhteen?

Ikä näyttää tuovan viisautta myös kissoille syömisen suhteen. Eli tyypillisin asiakas on nuori kissa joka mahdollisesti uteliaisuuttaan tai leikkiessä on vahingossa nielaissut esineen. Lisäksi rotukissoja on päätynyt enemmän eläinlääkärille, mutta eivät kotikissatkaan ole täysin vältäneet hölmöyksien tekoa ;). Burmalaiset mainittiin useammin kuin tilastollisesti pitäisi, joten niillä tuntuu olevan taipumusta ei-ruoka-esineiden syömiseen. Sisäkissat syövät helpommin jotain mitä ei pitäisi, joten on tärkeää tarjota kissoille sisällä virikkeitä, jotteivat kissat tylsyyttään tai turhautumistaan päädy pureskelemaan ravinnoksi sopimattomia juttuja.

Mistä tiedät onko kissa nielaissut jotain mitä sen ei olisi pitänyt?

Jos olet nähnyt kissan leikkivän esim. lankakerällä, lasten lelulla tms etkä sitten löydä sitä kannattaa olla yhteydessä eläinlääkäriin. Ei voi olettaa, että esine kulkeutuu luonnollista tietä ulos vaan se voi jäädä jumiin ja aiheuttaa tukoksen. Merkkinä siitä voi olla esim:

• kieltäytyminen ruuasta
• passiivisuus / väsymys
• kakominen ja oksennus

Kissat ovat taitavia oireiden piilottajia, joten oireina voi olla vain hieman väsyneemmän tuntuinen kissa joka nukkuu enemmän eikä ole halukas leikkimään. Kissa ei siis välttämättä valita, itke tai näytä muita kivun merkkjä. Jos kissasi vaikuttaa poissaolevalta tai ei-normaalilta kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hoito tuo parhaan lopputuloksen!

Elokuussa Justus oli metsässä ulkoilemassa ja teki äkkikäännöksen jonka jälkeen alkoi ontumaan oikeaa takajalkaa. Justus ei varannut lähes ollenkaan painoa jalalle. Justus tuotiin Koira-Kissaklinikalle tutkimuksiin. Lääkäri palpoi jalkaa ja seurasi Justuksen kävelemistä. Justus rauhoitettiin jotta saatiin otettua vielä kunnolliset röntgenkuvat. Eläinlääkäri totesi tutkimuksissa takapolven etummaisen ristisiteen vaurion. Parhaimpana hoitokeinona Justuksen kokoiselle koiralle (30kg) olisi leikkaushoito ja eläinlääkäri suositteli leikkaustekniikaksi nk. MMP-tekniikkaa. Justus oli tuolloin jo 11 vuotias, mutta todella pirteä ja elämäniloinen kaveri, joten päätettiin lähteä leikkaamaan. Eläinlääkäri kertoi, että MMP-tekniikalla leikatut koirat ovat toipuneet leikkauksesta hyvin ja melko nopeasti. Toipumisaika on noin 6 viikkoa kun leikkauksen jälkeen annettuja kuntoutusohjeita noudatetaan.

Leikkausaika saatiin sopimaan heti seuraavalle viikolle. Siihen asti Justus sai kipulääkettä päivittäin. Justus tuotiin aamulla klinikalle ja sovittiin hakuaika iltapäivälle. Leikkaus sujui hyvin ja Justus siirtyi heräämön puolelle heräilemään. Justus heräsi rauhallisesti ja omistajille soitettiin jo ennen sovittua hakuaikaa että Justuksen voi hakea kotiin toipumaan. Klinikalta lähdettäessa Justus liikkui hyvin ja käveli itse klinikalta ulos, mutta piti nostaa autoon, koska hyppiminen heti leikkauksen jälkeen on kiellettyä. Justus sai kotiin lääkitykset joka annetaan rutiinisti luu/nivelleikkauksen yhteydessä, sekä kylkeen oli kiinnitetty kipulaastari ,joka heti leikkausksen jälkeisinä päivinä on tehokasta kivunhoitoa.

Ensimmäinen yö meni hieman levottomasti Justuksen vaellellessa pitkin asunota ja hakiessa sopivaa nukkuma-asentoa, mutta seuraavana päivänä sujui jo paremmin. Justus otti lääkkeet kiltisti namin ja ruoan seassa eikä vaikuttanut lähes ollenkaan kipeältä. Jalkaa Justus varoi, mutta varasi sille jo hieman heti seuraavan päivänä. Justusta käytettiin tarpeilla ulkona, mutta pidempiä lenkkejä ei saanut vielä tässä vaiheessa tehdä. Myöskin rappusten käveleminen oli kiellettyä, joten Justus ei päässyt vielä omaan aitaukseensa johon mennään portaita pitkin. Justuksen isäntä oli kuitenkin tehnyt jatkoa ajatellen rappusille loivan ‘rampin’ mitä pitkin Justuksen on myöhemmin helpompi kulkea aitaukseensa.

10 päivän kuluttua Justus tuli klinikalle tikkien poistoon ja kontrolliin. Haava oli parantunut hyvin ja Justus käytti jalkaa hyvin. Nyt liikuntaa sai ruveta lisäämään 10% viikottain. Justusta sai siis jo viedä lyhyelle kävelylle. Irti ei titenkään saanut vielä päästää, vaan ulkoilutus tapahtuu hihnassa. Myös pientä ‘kotijumppaa’ alettiin tekemään (jokainen leikkauspotilas saa mukaansa kuntoutusohjeet). Hyvää kuntoutusta polvileikkauksen jälkeen on myös esimerkiksi vesiallasterapia, mäkikävelyt ja kävely pehmeällä alustalla kuten metsäpoluilla.

Kolmen viikon päästä leikkauksesta oli ensimmäinen röntgenkontrolli. Röntgenkuvassa näkyi, että kiilat ja pinnat ovat pysyneet hyvin paikallaan. Liikuntaa lisätään nyt asteittain viikoittain. Kuukauden kuluttua oli vielä yksi kontrolli jolloin otettiin vielä yhdet röntgenkuvat.

Tänä päivänä Justus käyttää jalkaa normaalisti, käy metsälenkeillä ja on erittäin leikkisä ikäisekseen. Omistajat ovat oikein tyytyväisiä, että leikkaukseen syksyllä lähdettiin.

Koira-Kissaklinikalle myönnettiin 2016 arvostettu Kissaystävällinen klinikka kulta-sertifikaatti!

ISMF, maailman johtava eläinlääketieteellisten asiantuntijoiden muodostama järjestö, joka on omistautunut edistämään kissojen terveyttä ja terveydenhoitoa, myönsi vuonna 2016 Kissaystävällinen klinikka kulta-sertifikaatin ( Cat Friendly Clinic ) turkulaiselle Koira-Kissaklinikalle.

Koira-Kissaklinikka on palvellut nyt kissa-asiakkaitaan entistä paremmin uusissa tiloissaan vuodesta 2014. Kissojen erityistarpeet otetaan huomioon klinikalla monin eri tavoin. Kissoille on oma odotus- ja vastaanottotilansa, joten vältetään kontaktia koirien kanssa. Kissoja käsitellään asiamukaisen lempeästi ja pyritään vähentämään niiden usein tuntemaa stressiä ja pelkoa, ”klinikkapelkoa”.

Kokonaisvaltaista kissojen hyvinvointia, Cattitudea, Koira-Kissaklinikalla vaalitaan sertifikaatin mukaisesti; kissamyönteisyys, kissojen hyvinvointi sekä informaation ja koulutuksen antaminen kissojen omistajille on päivittäistä. Myös kissan ja kissan omistajan yhteistyön parantaminen on osa Cattitudea ja klinikan ohjelmaa. Henkilökunnan koulutus ja jatkuva kehittäminen kuuluvat olennaisena osana kissaystävällisen klinikan toimintaan.
Koira-Kissaklinikka on 35 vuodessa kasvanut yhden hengen yrityksestä useamman eläinlääkärin ja hoitajan muodostamaksi tiimiksi.

Kampanja kissojen turvallisuuden puolesta – Koira-Kissaklinikka on mukana kansainvälisen Cat-Care organisaation kampanjassa kissojen turvallisuuden puolesta

Onko kissasi joskus joutunut joko omasta toimestaan, vahingossa vai tarkoituksella myrkytyksen kohteeksi?

Vuosittain eläinlääkäreille tuodaan kissoja jotain ovat joutuneet vahingossa myrkytyksen kohteeksi, tai satuttaneet itsestä ”turvallisessa” kodissaan tai puutarhassa. Nopealla hoidolla suurin osa kissoista selviytyvät. ”Keeping Cats Safe” kampanja nostaa esille vaaroja joita vaanii kotona ja puutarhassa. Osana kampanjaa jaetaan tietoa kodin kissoille myrkyllisistä jutuista (esim. liljat, puhdistusaineet, parasetamoli). Pääviesti on, että on helpompi pyrkiä estämään mahdolliset myrkytykset kuin hoitaa niiden vaurioita. Kampanjassa annetaan riskien minimoinnissa, ja annetaan neuvoja miten tunnistaa myrkytyksen merkit.

Muistathan, että aina kun epäilet kissasi joutuneen myrkytyksen kohteeksi (kotona tai kylillä) tulee kissa tuoda klinikalle eläinlääkärin tutkittavaksi.

Miksi kissoihin vaikuttavat tietyt aineet enemmän kuin muihin lajeihin?

• Kissat pitävät itsensä hyvin puhtaana, turkin hoidon yhteydessä elimistöön päätyy mahdollisesti haitallisiakin aineita
• Kissojen elimistö käsittelee tiettyjä kemikaaleja eri lailla kuin esim. koirat
• Kissat liikkuvat ympäristössä vapaammin kuin koirat, eli omistaja ei välttämättä ole tietoinen myrkyttymisvaarasta, ja voi mennä pitkäkin aika ennenkuin se huomataan jolloin hoidon aloitus viivästyy
• Kissojen pienen koon vuoksi pienikin määrä myrkkyä voi olla kohtalokasta
• Kissat siis saattavat selvitä koiraa huonommin myrkytyksistä

Kissojen yleisimmät myrkyt (VPIS keräämää tietoa)

• Lilja-kasvit
• Permetriini (esim. koirien ulkoloislääkkeissä)
• Jäätymisen estotuotteet
• Imidoclopiria sisältävät kirpputuotteet
• Parasetamoli-särkylääkkeet
• Bentsalkoniumkloridia sisältävät desinfiointiaineet, myös monet muut desinfiointituottee
• Lakkasprii
• Moksidektiiniä sisältävät matolääkkeet
• ”Tunnistamattomat” myrkyt, eli selvät myrkytyksen oireet, mutta varsinaista myrkkyä ei pystytä tunnistamaan

Tämän listan tuotteista lilja-kasvien syönti on Englannissa yleisin myrkytyksen syy. Ulko- ja sisäloislääkkeiden väärinkäyttö voi aiheuttaa vakavan sairauden, tai jopa kuoleman, joten kissoille tulee muistaa käyttää vain kissoille tarkoitettuja loislääkkeitä ohjeiden mukaisesti.

Myrkytyksen merkeistä

Myrkytyksen merkit vaihtelevat sen mukaan mille myrkylle kissa on altistunut. Useat myrkyt aiheuttavat suolisto-oireita (oksennusta ja ripulia), toiset neurologia oireita (vapinaa, hallitsemattomia liikkeitä, kohtauksia, masennusta, vaimeutta tai kooman), hengitykseen liittyviä oireita (yskimistä, aivastalua, hengitysvaikeuksia), iho-oireita (ihotulehdus, turvotusta), maksan vauriota (keltaisuutta, oksennusta) tai munuaisten vaurioita (lisääntynyttä juomista, ruokahaluttomuutta tai painon putomista). Jotkut myrkyt vaikuttavat useamiin kehon osiin ja/tai toimintoihin ja seurauksena voi olla useammat yllä mainituista oireista.

Mitä tulee tehdä jos epäilee kissan altistuneen myrkyille?

Ensin tulee estää kissan pääsy myrkyn luokse ja sen jälkeen ottaa yhteys eläinlääkäriin. Kissaa ei tule itse koittaa oksetuttaa, se voi olla sille vaarallista. Kerro eläinlääkärille kaikki tieto mitä sinulla on mahdollisesta myrkyksen syystä (jos olet esim. nähnyt kissan syöneen jotain (ota ylös nimi ja aineluettelo) tai altistunut jollekin mitä koittaa putsata kielellään turkistaan) sekä kuvaile eläinlääkärille kissan oireita, sekä missä vaiheessa olet todennut kissan oirehtivan. Jos epäilet kissan altistuneen kemikaaleille, muista, että kissat pyrkivät itse puhdistamaan turkkinsa ja sitä kautta saavat elimistöönsä lisää myrkkyä, joten koita ensin pestä kissa (muista laittaa itsellesi suojakäsineet), mutta pelkkä pesu ei välttämättä riitä.

Miten voin estää kissani myrkytyksen

• Usein kissat onnistuvat myrkyttymään kodin piirissä, joten on muutama asia mitkä kannattaa kotona huomioida:
• Säilytä puhdistus ja desinfitointituotteet poissa lemmikkien (ja lasten) ulottuvilta. Kissojen kohdalla ylähyllylle siirto ei riitä, eli tulisi olla vähintään ovien takana
• Pidä myös lääkkeet sekä lemmikkien että lasten ulottumattomissa
• Lääkkeiden osalta noudata aina eläinlääkärin ohjeita, älä lääkitse kissaa ilman eläinlääkärin ohjetta lääkkeellä jota ei ole kissalle kirjoitettu (esim. koiran tai ihmisten lääkkeitä)
• Kun annat koirallesi loislääkkeen, huomioithan, että se saattaa olla kissalle myrkyllistä. Turvallisinta olisi pitää lääkitty koira 24 tuntia eri tiloissa kuin kissat
• Pidä kemikaalit, kuten esim. jäänestotuotteet poissa kissojen elinalueelta
• Tarkista kotisi kasvien myrkyllisyys (esim. www.icatcare.org/advice/poisonous-plants )
• Vältä liljoja (myös kukka-asetelmissa / kimpuissa)
• Pidä askarteluvälineet ja aineet kaappien takana

Muista, että mahdollisimman nopea hoitoon tuominen tuo paremman ennusteen kissan selviytymiselle!

Miksi kissan ripuli ei rauhoitu?

Pitkittynyt ripuli on kiusallinen ongelma. Akuutti ripuli, eli äkillisesti alkava, lyhytaikainen ripuli, paranee yleensä tukihoidolla alle viikossa. Krooninen ripuli kestää yhtäjaksoisesti tai toistuvasti yli 3 viikkoa, eikä vastaa rutiinihoitoon. Krooninen ripuli vaatii siis diagnostiikkaa.

Krooninen ripuli voi olla primaari paksusuolen tai ohutsuolen tulehdustila. Myös sekundaarista ripulia esiintyy kissalla – syynä on tällöin ruuansulatuskanavan ulkopuolinen sairaus, kuten kilpirauhasen liikatoiminta, haimatulehdus, munuaisvika, tai haiman vajaatoiminta.

Kissanpennun ja aikuisen kissan ripulin aiheuttajat eroavat toisistaan. Kissanpennulla infektiot, loiset ja ruokavalio ovat merkittäviä ripulin aiheuttajia. Muita syitä pitkittyneeseen ripuliin kissanpennuilla voivat olla kehityshäiriöt, suolen tuppeuma, lääkkeet ja myrkyt.

Aikuisella kissalla yleisimpiä kroonisen ripulin aiheuttajia ovat aineenvaihduntasairauksien lisäksi tulehduksellinen suolistosairaus sekä suoliston kasvaimet. Ruokavaliolla on suuri merkitys myös aikuisen ja vanhemman kissan ripulin taustasyynä.

Onko ulostenäytteestä hyötyä?

Ulostenäyte pitäisi tutkia aina kroonisen ripulin yhteydessä. Ulosteen ulkonäölläkin on merkitystä. Ulostenäytettä kerätään 3 peräkkäisen päivän ajalta.

Ulostenäytteestä etsitään loisia ja infektioita. Loissairauksista suolinkaisia esiintyy nuorilla kissoilla ja kissanpennuilla. Heisimato ei ole harvinainen ulkona liikkuvilla, hiiriä saalistavilla kissoilla. Yksisoluisia loisia ovat Giardia ja Tritrikomonas sekä kryptosporidioosi. Virusinfektioista kissarutto eli panleukopeniavirus, suoliston koronavirus ja calicivirus ovat kissapopulaatiossa yleisiä. Sen sijaan bakteeriperäinen ripuli on kissalla hyvin harvinaista.

Giardian esiintyvyys ripuloivilla kissoilla on 1,5 – 11 %. Tartunta tapahtuu infektoituneen ulosteen joutuessa suuhun, kissojen siisteys ja nuoleminen siis lisäävät infektioherkkyyttä. Giardioosille on tyypillistä oireettomat taudinkantajat. Akuuttia ripulia esiintyy erityisesti nuorilla kissoilla. Oireilu voi olla myös intermittoivaa. Tauti voi rajoittua itsestään, tai jäädä krooniseksi. Hoidossa lääkehoidon lisäksi siivous ja hygienia ovat keskeisiä.

Tritrikomonas aiheuttaa kroonista limaista paksusuoliripulia. Tyypillisenä oireena on ulosteen pidätyskyvyttömyys. Tautia esiintyy erityisesti kissaloissa ja nuorilla kissoilla. Rotualttiutta on todettu siamilaisilla, bengaleilla ja norjalaisilla metsäkissoilla. Esiintyvyys Euroopassa on 2-32 % ripuloivista kissoista. Tauti paranee itsestään, mutta voi kestää pitkään – jopa vuoden. Lääkehoidolla on omat riskinsä, sillä tehoava lääke on sekä teratogeeninen että mutageeninen (aiheuttaa sikiövaurioita ja geenimutaatioita), paitsi potilaalle myös omistajalle.

Miksi aina puhutaan ruuasta?

Ruokavalio on keskeinen tekijä kroonisen ripulin aiheuttajana. Ruoka voi olla huonolaatuista tai sopimatonta. Kissalla hiilihydraatti-intoleranssi tai laktoosi-intoleranssi on suhteellisen yleistä. Ruoka-allergioihin liittyy usein ripulin lisäksi kutinaa tai iho-oireita. 20-50 % kroonisesta ripulista kärsivistä kissoista vastaa pelkkään ruokavalio-hoitoon. Hoitona voidaan käyttää hyvin sulavaa suolistoystävällistä ruokaa, erityisesti pennut vastaavat tähän hyvin. Proteiinipitoinen, vähän hiilihydraattia sisältävä ruoka, tai pelkkä purkkiruoka, tai hydrolysoitu ruoka, ovat muita vaihtoehtoja. Ruokavaliota täytyy aina kokeilla, sillä toimivia ruoka – allergiatestejä ei ole kissoille olemassa. Ruokavaliokokeilun tulee ripulipotilaalla olla vähintään 2 viikon mittainen. Usein vaste nähdään 3-5 päivässä. Ruoka-allergiaa epäiltäessä tulisi tehdä myöhemmin altistuskoe.

Mutta kun… ripuli edelleenkin jatkuu?

Sekundaaristen ripulin aiheuttajien selvittäminen on ensimmäinen askel: verinäytteillä poissuljetaan maksa- ja munuaissairaudet, haimasairaudet, kilpirauhassairaudet ja systeemi-infektiot (FeLV, FIV, toksoplasma). Lisäksi pyritään paikallistamaan primaari ripuli ohut- tai paksusuoleen, ja arvioimaan taudin vakavuutta imeytymistä kuvaavilla veriarvoilla.

Krooninen ohutsuoliripuli johtuu joko häiriöstä ruuan sulatuksessa (haiman vajaatoiminta) tai häiriöstä ruuan imeytymisessä. Ruuan imeytymisen ongelmia ovat ruokavalioon liittyvät ongelmat tai bakteeritulehdukset tai sairaudet, jolloin suolenseinämässä on muutoksia. Nämä infiltratiiviset sairaudet ovat kissalla hyvin yleisiä: IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus, tai lymfooma eli syöpäsairaus. Kaikissa tapauksissa onnistunut hoito ja ennusteen asettaminen vaativat tarkkaa taudin diagnostiikkaa.

Hoitokokeilua voidaan käyttää, jos eläin on hyväkuntoinen, verinäytteissä ei ole muutoksia, eikä aikaisempaa hoitokokeilua esimerkiksi ruokavaliolla ole vielä tehty. Antibiootin käyttö kissan ripulin hoidossa on rajallinen. Kissalla suoliston bakteeritulehdukset ovat mahdollisia lähinnä raakaruokinnalla. Sekundaarista bakteeriylikasvua eli dysbioosia esiintyy, mutta sekin on harvinaista. Suolistoantibioottia käytetään immunologisten vaikutusten vuoksi, tällöin oletusdiagnoosina on jo usein IBD. Ruokavaliokokeilu tehdään viimeistään tässä vaiheessa.

Jos hoitokokeilu ei auta, kissan kunto on huono, tai sairaus on nopeasti etenevä, tarvitaan diagnostiikkaa. Keskeisiä diagnostisia tutkimuksia ovat vatsaontelon ultraäänitutkimus ja diagnostinen tutkimusleikkaus eli laparatomia. Röntgenkuvista on yleensä vähän jos ollenkaan apua. Mikäli ultraäänitutkimuksessa ei ole muutoksia, voidaan suoliston koepalat ottaa myös tähystämällä.

Omistajalta kysyttyjen esitietojen sekä verinäytetulosten perustella arvioidaan sairauden vakavuutta ns. FCEAI –indeksillä. Tässä otetaan huomioon eläimen aktiviteetti, ruokahalu, oksentelutiheys, ulosteen kiinteys, ulostamistiheys, painonlasku sekä ravinnon imeytymistä ja suoliston toimintaa kuvaavia verinäytearvoja. Indeksiä käytetään myös sairauden seurannassa, jolloin omistajan kertoma oirekuvaus tai oireiden väheneminen on seurannassa keskeistä.

Ultraäänitutkimuksella käydään läpi maksa, haima, perna sekä suoliston kerrosrakenne ja sen paksuus, poissuljetaan suolitukos, suolen tuppeuma ja kasvainmassat. Imusolmukemuutokset mitataan. Tutkimus vaatii kokemusta ja hyvän laitteiston.

Milloin pitäisi ottaa koepalat? Ja miksi?

Muutokset vatsaontelon tai suoliston ultraäänitutkimuksessa ovat kissalla yleisiä. Tällöin tarvitaan kudosnäytteet, jotta varmistuu, mistä taudista on kyse. Koepalat tarvitaan myös, jos sairaus on krooninen ja yleiskunto huono, tai hoitokokeilulle ei ole vastetta. Proteiinia hukkaava suolistosairaus on kissalla harvinaista ja syynä on lähes aina kasvainsairaus.

Mikä on IBD?

Tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD on yleinen ihmisellä, koiralla ja myös kissalla. Tyypillisinä oireina voi olla pelkkä oksentelu, tai pelkkä ripuli, tai sekä oksentelu että ripuli. Eläin voi olla ruokahaluton, tai sillä voi olla hurjan hyvä ruokahalu. Osalla eläimistä ainoana oireena on laihtuminen. Oireilu voi olla syklistä, ja aluksi näyttää siltä, että oireenmukainen hoito tai hoitokokeilu antaa hyvän vasteen. Vanhemmalla kissalla oireilu sekoitetaan kilpirauhasen liikatoimintaan, nuoremmilla kissoilla karvapalloihin. Osa IBD potilaista voi hyvin pelkällä (hydrolysoidulla) ruokavaliolla.

Taudin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat ympäristötekijät, suoliston limakalvon immuunipuolustus, sekä bakteeriantigeenit. Nämä aiheuttavat herkällä kissalla kroonisen tulehdusreaktion. Tietyillä roduilla on alttiutta IBD:hen (siamilainen, itämaiset kissarodut).

Diagnostiikassa tärkeää on sulkea ensin pois muut mahdolliset taudinaiheuttajat (ulostenäyte, verinäyte, ultraäänitutkimus) sekä tehdä ruokavaliokokeilu. Diagnoosi varmistetaan suoliston koepalatutkimuksella.

Hoito koostuu loishäädöstä, ruokavaliosta, suolistoantibiootista, kortisonista, B-12 ja folaatti vitamiineista sekä immuniteettiin vaikuttavasta lääkityksestä. Kuitulisää tai maitohappobakteereita saatetaan käyttää hoidon tukena.

Yleensä kissa vastaa hyvin hoitoon. Syitä huonoon hoitovasteeseen voivat olla noudattamatta jätetty ruokavalio-ohje, vakava suoliston tulehdustila, muu samanaikaissairaus tai lymfooma .

Mikä on lymfooma?

Lymfooma on imusolusyöpä. Se kehittyy imukudoksessa ja voi levitä elimistössä laajalle. Ruuansulatuskanavan lymfooma on yleisin kissan lymfooman muoto. Pienisoluinen lymfooma on taudin ”kiltti muoto”. Oireilu voi olla lievää ja kroonista, eläin ei välttämättä ole huonokuntoinen. Suoli ei ole yleensä merkittävästi paksuuntunut. Suurisoluinen lymfooma on aggressiivinen. Tyypillisenä taudinkuvana on paikallinen massa suolessa sekä mahdollisesti muualla sisäelimissä.

Oireet ja diagnostiikka ovat hyvin samankaltaiset kuin IBD:ssä. Ultraäänitutkimuksen perusteella nämä eivät ole aina erotettavissa toisistaan. Joskus koepalojen perusteellakin on vaikea erottaa tauteja toisistaan. Lisäapua saa riittävän ison koepalan PCR – tutkimuksesta.

Pienisoluista lymfoomaa hoidetaan solusalpaajatableteilla, suurisoluista lymfoomaa suonensisäisellä solunsalpaajahoidolla. Hoitoennuste vaihtelee 7 -29 kk välillä. Paikallisen lymfoomakasvaimen poistaminen leikkauksella ei paranna ennustetta, tauti vaatii aina solunsalpaajalääkityksen.

Kissat ovat hyvin herkkiä kehittämään kasvaimia. Ajankohtainen kysymys tällä hetkellä on: johtaako hoitamaton suolistosairaus lymfoomaan? Vaikka vastausta emme vielä varmuudella tiedä, varhainen IBD:n diagnostiikka ja hoito ovat siis tärkeitä!

Elisa Välimäki

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Koira-Kissaklinikka