KLINIKAN HISTORIA

kakku

Kierreportaat kiusankappaleena...

Koira-Kissaklinikan perustivat eläinlääkärit Martti Haasto ja Folke Perander vuonna 1972. Vastaanotto avattiin Rauhankatu 17:ssa. Katutasossa oli yksi huone ja alakerrassa toinen. Välissä kierreportaat, jotka aiheuttivat aika ajoin harmaita hiuksia niin eläinpotilaille, näiden omistajille kuin henkilökunnallekin. Kissa kulkee portaat tyynesti sylissä, mutta vastaanotolle saapuvan 50 kiloisen loukkaantuneen koiran kanssa tarvittiinkin jo konstia jos toista alakertaan pääsemiseksi. Ylös tultiinkin sitten narkoosissa olevan lemmikin kanssa koko väen osallistuessa potilaan kanto-operaatioon. Tunne oli vähän niin kuin olisi yrittänyt liikutella neljänistuttavaa, mutta elävää, sohvaa kierreportaissa... Rouva Haasto toimi vastaanottoapulaisena ja potilaat saapuivat sananmukaisesti suoraan kadulta, ilman ajanvarausta. Eteisaulassa oli välillä täysin autiota, tyhjää ja hiljaista. Sitten yhtäkkiä sisään pelmahti kokonainen koiralauma omistajien päätettyä, että nyt hoidetaan kerralla kaikki kuntoon, rokotukset ja korvavaivat. Samalla seilasi sisään omistajan kanssa kissaäiti, joka ei suostunut aloittamaan synnytystään ja juuri silloin päätti myös naapuritalon omistaja Mustinsa kanssa testata, kenellä on oikeasti etuajo-oikeus Mikaelin kirkon kulmilla. Silläkö, jolla on suurimmat renkaat vai sillä, jolla on kippura häntä? Pyörällinen oli voittanut ja Mustin jalka piti operoida...

Korkeakoulun käytäviltä yhdessä Teijoon...

Jyri valmistui eläinlääketieteellisestä vuonna 1981 ja Eva vuotta myöhemmin. Seuraavana vuonna perustettiin Eläinsairaala Anivet (1983), Perniön Teijoon, Jyri Koposen ja Eva Einola-Koposen molempien toimiessa praktiikan eläinlääkäreinä. Alusta asti hevospainotteisen asiakaspiirin matka vastaanotolle Teijoon oli kuitenkin hieman vaivalloinen ja parin vuoden kuluttua Anivet muutti lähemmäs potilaspiiriään Piikkiön Raadelmaan. Ja Evasta tuli Koira-Kissaklinikan uusi omistajayrittäjä Turkuun. Aprillipäivänä (1.4.1985) alkoi oman klinikan kuuraus ja kunnostus. Ensin oli vain Eva ja tarvittaessa Jyri Raadelmasta auttamassa, myöhemmin myös puolipäiväinen vastaanottoapulainen. Klinikka oli auki klo 13.00 alkaen ja ovet suljettiin sitten kun viimeinenkin potilas oli lähtenyt kotiin, toisin sanoen joskus hyvinkin myöhään yöllä.

Vastaanotto jatkui entiseen malliin ilman ajanvarausta ja päivät, illat ja yöt olivat yllätyksiä täynnä. Omaankin perheeseen oli tullut lisäystä. Tytär Johanna syntyi 1984 ja tottui hyvin nopeasti nukkumaan päiväunensa mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja tilanteissa, ja sikeästi! Muutamien vuosien kuluttua Johanna antoi kaikille sillä kertaa klinikalla oleville varmasti ikimuistoisen eläinlääkärivisiitin. Johanna tuli suoraan koulusta klinikalle, huikkasi äidille heit ovelta ja maailman luonnollisimpana asiana kysyi kirkkaalla lapsenäänellä: "Onks ketään kuollut tänään?" Onneksi sillä kertaa ei ollut ketään näissä merkeissä vastaanotolla ja hetken hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen, ei kukaan tahtonut saada nauruaan loppumaan!

Untolankadulle 1986...

Kierreportaista päästiin kun muutettiin Untolankadulle. Nyt klinikalla työskenteli Evan lisäksi jo toinenkin eläinlääkäri ja kaksi avustajaa, täysipäiväisesti. Täällä alkoi myös totuttelu ajanvarauksen periaatteeseen. Nyt kadulta voi kävellä vastaanotolle vain ilta-aikaan, klo 16.00 alkaen. Ja ehtooaikaan, siinä kahdeksan pintaan, oli odotushuone kuin koira- ja kissaihmisten keskustelukerhon kokoushuone. Asiakkaatkin tiesivät tulla sillä mielellä, että odottamaan voi joutua. Kaikenlainen kokemusten ja kuulumisten vaihto toisten vuoroaan odottavien kanssa oli oma osansa koko eläinlääkärissä käyntiä. Turussa oli tuolloin, kaupungineläinlääkärin lisäksi, 3-4 pieneläinvastaanottoa ja potilaat olivat pääsääntöisesti koiria ja kissoja. Erilaisia eksoottisia lemmikkieläimiä oli koko maassa aivan yksin kappalein ja eläinlääkärin palveluista käytettiin ikään kuin kapeampaa viipaletta, kuin tänä päivänä. Useimmiten kyseessä oli lemmikkieläinten erilainen peruslääkinnällinen huolto, joskin mukana oli alusta asti myös erilaiset kirurgiset operaatiot. Leikkaussalin puolella toimittiin suppeammalla alueella kuin nykyisin. Oli erilaisia "perusleikkauksia", kastraatio- ja sterilaatioleikkauksia, keisarinleikkauksia ja murtumapotilaita. Tämän päivän leikkaussalin ajanvarauskirjaa lukiessa näitä perusleikkauksia on ehkä puolet kaikista operaatioista. Sitä toista puolta ei ennen juuri ollutkaan, mm. silmä- ja hammas- ja sisäelinkirurgiaa, lonkkaleikkauksia tms. Eläinlääketieteen menetelmät ja hoitomahdollisuudet kehittyvät jatkuvasti, kuten ihmislääketiedekin, eikä eläinlääkäriksikään enää koskaan ”valmistuta”. Korkeakoulututkinnon jälkeen on saanut kisällikirjan käytännön praktikointiin, mutta jatko- ja täydennyskoulutuksen tarve on yhtä jatkuvaa, kuin elämä itse!

"Olen varmasti ainoa ihminen näillä main, joka riemuitsi Suikkilan postin toiminnan lopettamisesta..."

Untolankadulla toimittiin vuokratiloissa ja postissa asioinnin yhteydessä Eva kuuli lähiöpostin lakkauttamispäätöksestä. Ja siltä seisomalta sai postineiti kysymyksen, johon ei osannut vastata: "Kuka omistaa nämä tilat?". Omistaja löytyi ja kaupat tehtiin ja alkoi postin tilojen remontointi ja uusrakentaminen pieneläinvastaanotolle sopivaksi. Elettiin vuotta 1990 ja Evalla oli erikoistumissyksy omassa ammattiosaamisessaan ja tavoitteena "Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkärin" oppiarvo. Toisen klinikalla täysipäiväisesti työskennelleen eläinlääkärin äitiysloma alkoi samaan aikaan ja uusia osaajia oli kiinnitettävä myös hoitohenkilöstön puolelle. Uusissa toimitiloissa oli paljon enemmän toimenpide- ja tutkimushuoneita kuin entisessä ja kokonainen uusien sairaalakalusteiden, -laitteiden ja -välineiden arsenaali marssitettiin sisään kerralla. Eva etsii röntgenlaitteesta kuulemma edelleen silloin tällöin ja hellästi virtalukkoa, sillä siinä on perheen maastoauto realisoituna...

Nyt päästiin kunnon tiloihin ja täyden palvelun toimintaan. Pieneläinten terveyden- ja sairaanhoidon koko laaja skaala pystytään tarjoamaan omalla klinikalla, omia laboratoriopalveluja myöden. Kansainväliseen eläinlääkäreiden jatkokoulutukseen osallistutaan jatkuvasti ja klinikan erityisosaamisalueita on tänä päivänä useita, mm. pieneläinten dermatologia (ihosairaudet), sydän-, hammas- ja silmäsairaudet sekä harvinaisemmista toimenpiteistä esim. lonkka- ja nivelkirurgia ja vatsa- ja keuhkotähystykset.

Vuonna 1997 klinikalle myönnettiin Suomessa ensimmäisenä eläinlääkäriyrityksenä Turun Yrittäjien palvelualan YRITYSPALKINTO ansiokkaasta yritystoiminnasta.

 

Jyri Koponen 1.10.1956-25.11.2010

Jyri Koponen menehtyi kotonaan sairauskohtaukseen 25.11.2010. 

Jyrin muistoa kunnioittaen, Koira-Kissaklinikan henkilökunta.

Jyri